perjantaina, marraskuuta 05, 2010

Vapaan maailmankaupan puolesta



Pohdiskelin Japanin ja Liittoutuneiden välisen sodan taustoja. Vastakkainasettelun taustalla oli monta tekijää. Suurin muutos aikaisempaan tilanteeseen oli Japanin avautuminen ulkomaailmalle ja teollistuminen, joka vauhdittui Meiji-restauraation (1868) ajoista alkaen. Japanin yhteiskuntaa hallitsi restauraatiosta asti keisarin ympärille rakentunut oligarkia. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella elettiin imperialismin kukoistuskautta. Tämä tarkoitti, että yksikään valtio ei kyennyt nousemaan teollisuusvaltioiden joukkoon osallistumatta imperialistiseen kilpailuun. Japanilaisen imperialismin kohteeksi joutui kokonsa, heikkoutensa ja maantieteellisen läheisyytensä vuoksi Kiina, jota vastaan Japani soti ensimmäisen kerran vuosina 1894-1895 Korean hallinnasta. Japani aloitti toisen sodan Kiinaa, tällä kertaa Kiinan tasavalta, vastaan vuonna 1937. Sotaa kesti Japanin antautumiseen elokuuhun 1945 asti.

Japani oli kuitenkin riippuvainen länsimaista öljyn ja eräiden muiden raaka-aineiden suhteen. Yleinen mielipide länsimaissa kehittyi Japanin-Kiinan sodan vuoksi vahvasti japanilaisvastaiseksi. Elokuussa 1941 länsimaat julistivat Japanin öljysaartoon. Koska länsituonti tyydytti 80% Japanin öljyntarpeesta, Japani joutui valitsemaan valloituksistaan luopumisen ja kansantaloutensa romahtamisen tai avoimen länsimaita vastaan sotimisen välillä. Japani valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon ja ryhtyi hyökkäyssotaan Britanniaa, Yhdysvaltoja ja Alankomaita vastaan valloittaakseen näiden siirtomaat ja vaikutuspiirissä olleet alueet Kaakkois-Aasiasta turvatakseen näin raaka-aineiden saatavuuden teollisuudelleen. Strategiaan kuului tunnetusti myös tyrmäysiskun antaminen Yhdysvaltain laivastolle Pearl Harborissa ja keskisen Tyynen valtameren saaristojen hallintaan ottaminen Australian ja Uuden Seelannin erottamiseksi Pohjois-Amerikasta. (Pearl Harbor olikin tuhoisa isku mutta Yhdysvaltain onneksi kaikki lentotukialukset olivat merellä sen aikana.) Loppu on tunnettua historiaa eikä sitä maksa vaivaa kerrata.

Toisen maailmansodan jälkeinen tärkein muutos maailmantaloudessa on siirtomaiden itsenäistyminen ja imperiumien hajoaminen. Itsenäistyneet siirtomaat olivat vapaita myymään raaka-aineensa maailmanmarkkinoilla eniten tarjoaville. Kaikkein tärkein syy laajamittaiseen sotimiseen kehittyneiden teollisuusvaltioiden välillä poistui. Valtakamppailu muutti muotoaan sotilaallisesta tuotannollis-taloudelliseksi. Myös teollisuusmaiden välisen kaupan vapaana pysyminen on tärkeää, koska teollisuus tarvitsee raaka-aineiden lisäksi myös markkinoita. Juuri sellaisten raaka-aineköyhien teollisuusmaiden kuin Saksan, Japanin tai Suomen täytyy voida viedä vapaasti teollisuustuotteitaan. Kiinan politiikka on ollut kansallisesti itsekästä, koska se ei ole antanut valuuttansa vahvistua vapaasti. Samanaikaisesti Kiina on toiminut aktiivisesti mm. Afrikassa varmistaakseen raaka-ainetoimitukset. Irakin sodan syistä yksi keskeisimmistä on ollut kansainvälisen häirikön kuriin laittamisen lisäksi maan runsaiden ja helposti hyödynnettävien öljyvarojen ottaminen käyttöön - tietysti sopimusten mennessä amerikkalaisille öljy-yhtiöille. Eurooppalaisten ja japanilaisten kannattaisi yrittää suitsia tuonkaltaista imperialismin uudelleenlämmittelyä. Juuri me kärsimme eniten, jos maailma ajautuu taas imperialistiseen kilpailuun.

2 kommenttia:

7:18 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Typotus: ensimmäisen pitkän kappaleen toiseksi viimeinen virke on rikkinäinen.

Japanin imperialismi ja todellakin, erityisesti öljy olivat minunkin käsitykseni mukaan syynä Japanin todella aggressiiviseen politiikkaan.

Imperialismi nähtiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella jonkinlaisena kapitalismin luonnollisena kehitysvaiheena, ja sitä se tavallaan olikin. Se oli markkinatalousjärjestelmän epätäydellinen vaihe, jossa ns. klassiset menetelmät valloituksineen olivat vielä käytössä, mutta niiden motiivi oli lähinnä kaupallinen ja teollinen. Tälle erinomainen tausta, ja imperialismin luonteen ymmärtäminen juuri tässä kaksoismerkityksessä, on erittäin hyvin esitetty Packenhamin kirjassa "Scramble for Africa". Omistan sen, mutten muista, kenelle sen lainasin.

Japani ja Saksa ikäänkuin myöhästyivät imperialismin junasta. Britannialla ja Ranskalla oli jo siirtomaat, joista ne saivat merkittävästi resursseja suhteellisen halvalla, tämä oli osaltaan vaikuttamassa Saksan osalta ensimmäiseen, ja kuten tässä käsittelet, Japanin osalta toiseen, maailmansotaan. Katselin juuri dokumenttia natsien valtaannoususta ja taustalla oli selvästi vaikuttamassa tekijänä paitsi kokemus hävitystä ensimmäisestä maailmansodasta, myös ajatus "suuruudesta" - mahdollisuuksista suuriin sankaritekoihin, isojen omaisuuksien tekoon jne. voittoisilla valloituksilla. Tämä vetosi käytännössä kaikkiin sosioekonomisiin kerroksiin: teollisuuden omistava luokka näki siinä mahdollisuuksia sotateollisuuden kysynnässä, valloitettujen alueiden raaka-aineiden ja halvan työvoiman mahdollisuuksissa, jne., patrioottinen keskiluokka kansallisen ylpeyden lähteen, ja alemmat sosiaaliluokat mahdollisuuden päästä kokeilemaan onneaan jne.

Dokumentin keskeinen sisältö olikin, että omasta näkökulmastaan Hitler ja Natsit päätyivät sotimaan täysin väärää sotaa. Hitler kuvitteli, että britit ja ranskalaiset eivät piittaisi Itä-Euroopasta tippaakaan niin, että Puolan valtaamisen jälkeen se voisi hyökätä Neuvostoliittoon. Osa natseista jopa elätteli toiveita, että Britit jopa auttaisivat häntä Neuvostoliiton kukistamisessa.

 
2:23 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Marxilais-leniniläisillä oli muuten aika paljon otsaa, kun kehuskelivat imperialisminvastaisuudellaan. Neuvostoliiton kyky teollistua riistämättä kehitysmaita vallinneessa kansainvälisessä tilanteessa nimittäin perustui täysin menneiden vuosisatojen venäläisen imperialismin hedelmille.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu