sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Verikoiraoikeistolaiset punikit



Oras Tynkkynen kirjoitti galluplukujen kihahtaneen Perussuomalaisille hattuun. Aiheesta käytiin Aamulehden jutun kommenttiosastolla melko koomisiakin sävyjä saanutta kovaa keskustelua. Vihreitä mm. haukuttiin yhtäaikaisesti "punikeiksi" ja "verikoiraoikeistolaisiksi". (Via Hansenin Henrin Facebook-sivu.)

Perussuomalaiset ovat protestipuolue. Sillä ei ole muuta linjaa kuin epämääräinen EU-vastaisuus ja turvapaikkapolitiikan kiristäminen. Kuntatalouden ollessa lirissä ja valtionkin velkaantuessa en ollenkaan ihmettele, että varsinkin pääkaupunkiseudulla yhtä suurempi osa äänestäjistä suhtautuu kielteisesti suhteellisen heikosti työllistyviin ja integroituviin pakolaisryhmiin. Perussuomalaisten äänestäjäkunta on kasvanut voimakkaimmin demareiden kustannuksella ja aivan viime aikoina nukkuvien puolueen. Ylempi keskiluokka äänestää edelleenkin Kokoomusta ja Vihreitä. Perussuomalaisten äänestäjäkunta koostunee siis enimmäkseen työväenluokasta, alemmasta keskiluokasta sekä kotimaisesta prekariaatista.

Ihmiset voidaan jakaa keskiluokkaan, työväenluokkaan ja prekariaattiin. Yläluokka on tässä katsannossa irrelevantti, koska se äänestää Kokoomusta ylemmän keskiluokan mukana. Olennaista on, että keskiluokka haluaa potkia työväenluokkaa päähän ja hyysätä työväenluokan kiusaksi prekariaattia (erityisesti ulkomaalaisperäistä prekariaattia, koska se on huomattavasti trendikkäämpää). Työväenluokka taas vihaa perivihollisensa prekariaatin ohella keskiluokkaa ja keskiluokkaisia (SWPL) kotkotuksia, joita Vihreät ja Kokoomuksen sosiaaliset omattunnot (Sirpa Pietikäinen jne.) edustavat puhtaimmillaan. Jokainen yhteiskuntaluokka haluaa erottautua välittömästi alapuolellaan olevasta yhteiskuntaluokasta ja potkia sitä päähän ja vastaavasti kaikki yhteiskuntaluokat kahdehtivat välittömästi yläpuolellaan olevaa yhteiskuntaluokkaa. SDP:n virhe oli mennä mukaan keskiluokan kotkotuksiin ja hylätä perinteiset työläisäänestänsä, joskin se on toisaalta kenties väistämätön kehitys, kun demarien äänestäjäkunta on kasvanut vuosikymmien saatossa julkisen sektorin viroissa keskiluokkaistuneilla naisilla.

Vihreiden yhtäaikainen "punikkius" ja "verikoiraoikeistolaisuus" on paradoksi, joka ratkeaa helposti, kun muistetaan, että niiden "punikkiutta" on heidän kulttuurivasemmistolainen (mutta tosiasiassa) keskiluokkainen SWPL-kotkotuksensa (luokkastatuksen signalointia) ja toisaalta työväenluokan näkökulmasta "verikoiraoikeistolaisuutta" prekariaatin asemaa helpottamaan tähdätyt sosiaaliturvan yksinkertaistamisehdotukset, jotka kuitenkin epäsuorasti hämärtävät työväenluokan ja prekariaatin eroa sekä tietenkin Vihreiden kannattama haittaverotus, joka tuntuu työväenluokan tilipussissa suhteellisesti raskaammin kuin keskiluokan.